International Dental Show - 26. hammasalan suurnäyttely Kölnissä

Näyttely pidettiin Kölnin messukeskuksessa 27. 3. - 1. 4. eli sen kesto oli kokonaista kuusi päivää, maanantaista lauantaihin. Se oli järjestetty niin, että kaksi ensimmäistä päivää oli varattu hammasalan maahantuojille ja edustajille yms. väelle ja neljä viimeistä päivää varsinaiselle yleisölle, hammaslääkäreille, hammasteknikoille ja hammashoitajille. Näyttelyn yhteydessä Saksan hammaslääkäriliitto järjesti luento- ja koulutustilaisuuden teemana “Ennaltaehkäisy eliniäksi“.

En tiedä näyttelyn kokonaiskävijämäärää, mutta ainakin niinä kahtena päivänä joina näyttelyyn tutustuin, perjantaina ja lauantaina, väkeä oli valtavasti. Näyttelypöydille ja esittelytilaisuuksiin oli ajoittain pitkätkin jonot jos vähänkin mielenkiintoisemmasta tuotteesta tai esityksestä oli kysymys. Ainoa miinus, jonka näyttelyn järjestelyistä antaisin koskeekin suurta kävijämäärää. Näyttelyhallien kaikki vaatenaulakot olivat perjantaina jo puolenpäivän aikaan näyttelyyn saapuessani aivan täynnä. Useammankaan jonotusyrityksen jälkeen eri naulakoille en onnistunut pääsemään sateessa kastuneista päällysvaatteistani eroon, joten jouduin tutustumaan näyttelyyn monien muiden lailla märkää päällystakkia mukana kuljettaen. Ei kaikista hauskinta hommaa kovassa tungoksessa.

Näyttelyn lähes tuhannesta näytteilleasettajasta noin puolet oli saksalaisia eli Saksan asema johtavana hammasmateriaalien ja -laitteiden valmistajana ja markkinoijana tuntuu jatkuvan vahvana. Toiseksi eniten näyttelleasettajia oli Yhdysvalloista, noin 90, ja kolmanneksi eniten Italiasta, noin 80. Suomesta oli edustettuna kuusi näytteilleasettajaa, joista näyttävimmin oli esillä Plandent/Planmeca suurella osastollaan.

Näyttelyn yleisilme oli hyvin moderni, “high-techiä“ oli paljon ja näyttävästi esillä. Erilaisia jyrsinkoneita, täysin tietokoneohjatuista manuaalisiin, oli mittava joukko. Kaikki meillä tutut merkit löytyivät ja näiden lisäksi suuri joukko tuntemattomampia, mutta täysin asiallisen tuntuisia jyrsinlaitteita. Erilaisia juotos- ja hitsauslaitteita, jotka käyttävät meillä hiukan tuntemattomampia menetelmiä kuten infrapuna, sähkö ja laser oli myös esitteillä.

Erilaisten uunien ja valulaitteiden ohjelmoitavuus on jälleen lisääntynyt. Löytyy jopa ohjelmoitavia vahanpoistouuneja, jos joku sellaista tarvitsee. Monissa laitteissa ohjelmat ovat kätevästi korteilla, jolloin omat yksilölliset, johonkin erityiseen tarkoitukseen suunnitellut polttoohjelmat voidaan helposti tallentaa ja ottaa tarvittaessa käyttöön.

“High-techin“ mukanaan tuomat muutokset työmenetelmiin ja laitteisiin tulevat varmasti meilläkin muuttamaan hammasteknikon työmenetelmiä tulevaisuudessa, mutta ainakin tällä hetkellä moderneimpien laitteistojen hinnat ovat sitä luokkaa, että ne tehokkaasti estävät laitteiden hankinnan. Niiden taloudellinen käyttö vaatii niin suuret tuotantoyksiköt ja korkean käyttöasteen, ettei se meidän oloissamme tällä hetkellä juuri ole mahdollista.

Tämän vuoksi koetinkin löytää näyttelystä, niin mielenkiintoista kuin “high-tech“ sinänsä onkin, joitain trendejä tai innovaatioita, joiden avulla voisi työn laatua ja tekemisen mielekkyyttä parantaa kohtuullisin kustannuksin. Näitäkin löytyi paljon.

Vaatimukset hammasteknisen työn tarkkuutta kohtaan ovat kasvaneet jatkuvasti. Enään ei riitä tarkkasilmäisenkään näkökyky kriittiseen työn tekemiseen ja tarkasteluun paljain silmin, vaan tarvitaan jotain näkemisen apuvälineitä. Erilaisia mikroskooppeja, luuppeja ja katselulaitteita olikin näyttelyssä paljon esillä. Eikä ihme, onhan Saksa aina ollut optiikan kehityksen ja tuotannon kärkimaa.

Hankittaessa mikroskoopia tai luuppeja pitäisi perehtyä laitteeseen huolella ennen hankintaa. Ei välttämättä riitä tunnettu valmistajan merkki tai kaverin suositus laitteen hyvyydestä. Näkeminen on hyvin yksilöllinen asia ja jokaisen silmät ovat erilaiset. Näyttelyssä mikroskooppeja ja erityisesti luuppeja vertaillessani huomasin, että toisia laitteita en saanut millään säädetyksi omille silmilleni niin, että katselu olisi ollut vaivatonta ja miellyttävää. Toiset taas toimivat uskomattoman hyvin. Tuntui kuin olisi saanut uudet silmät jotka näkevät kolme neljä kertaa vanhoja tarkemmin. Mikroskoopia hankittaessa pitää ottaa myös muut ergonomiset seikat huomioon. Pystyykö päätä liikuttamaan yhtään työtä tehtäessä, vai täytyykö se pitää tiukasti okulaareihin kiinni painettuna. Onko työasento mikroskoopin kanssa jäykän staattinen vai rennomman vapautunut. Uskoisin, että paras mikroskooppityyppi työntekoa ajatellen on hyvät luupit, myös laajakulmia löytyy, tai tukeva pöytämikroskooppi jossa ei ole erillisiä okulaareja, vaan kuva näkyy suuremmalta ruudulta. Tällöin katselukulma on laajempi ja sallii pienen liikkumisen työnteon ja katselemisen aikana. Myös näitä mikroskooppeja oli usealta valmistajalta, mm. Suomessakin myytävä Mantis. Korkealaatuisten luuppien hinnat olivat melko korkeita, n. 1000 - 2000 Saksan markkaa, mutta valmistajatkin olivat maailman tunnetuimpia optisen alan yrityksiä kuten Zeiss, Leitz, Essenbach jne.

Tarkkuuteen liittyen huomiotani kiinnitti myös erilaiset kipsimallien kuivahiontalaitteet. Näitä löytyi monilta valmistajilta. Kipsimalliahan ei saisi kastella missään vaiheessa ja ainakin Saksassa näytetään asiaan kiinnitettävän runsaasti huomiota.

Mallien duplisoiminen näyttää tapahtuvan entistä enemmän silikonia käyttäen. Monilla osastoilla oli esillä silikoniduplisoimislaitteistoja, joista saa yhdellä napin painalluksella heti juuri sen määrän oikein sekoitettua silikonia, kuin tarvitsee.

Sarjassa pieniä mutta nerokkaita keksintöjä kiinnitti huomiotani Medinasin osastolla Mini-Lab nimiseen kokonaisuuteen liittyvä työpöydälle työskentelyalueen yläpuolelle sijoitettava pieni liikuteltava vesisuutin. Se voidaan yhdistää turbiiniin tai mikromoottoriin niin, että porattaessa työhön ja hiomainstrumenttiin kohdistuu ohut vesisuihku. Kokeilin laitetta, ja sen vaikutus oli yllättävän dramaattinen. Vaikka vesisuihku oli niin ohut, että pöydän kuivana pitämiseen riitti talouspaperiarkki suihkun alle, niin se jäähdytti työtä niin tehokkaasti, että pieni rankakaan ei poltellut sormia vaikka tehokkaastikin hioi. Posliinitöissä näkyvyys oli parempi ja hiomateho eri instrumenteilla huomattavasti suurempi, koska vesi vei syntyneen hiomapölyn välittömästi pois. Uskoisin myös hiomainstrumenttien kestävän selvästi pitempään kun lämpö ja instrumenttia turhaan kuluttava pöly on poissa. Kerroin systeemistä tapaamalleni kolmen suomalaisen hammasteknikon seurueelle. He kokeilivat laitetta ja innostuvat niin, että kaupat syntyivät välittömästi. Kokonaisuuteen kuului lisäksi turbiini ja hiekkapuhallin, mutta vesisuihkulaitteen sai hankittua myös erillisenä.

Tietotekniikkaa oli näyttelyssä myös runsaasti. Erilaisia hammaslaboratorioiden laskutus- ja kirjanpito-ohjelmia oli lukuisia, mutta saksankielisinä ja Saksan lainsäädännön mukaan tehtyinä ne eivät meille oikein sovellu. Sen sijaan erilaiset töiden kuvakortistointiohjelmat sovelluksineen vaikuttivat mielenkiintoiselta. Digitaalikameralla otetaan pari kuvaa valmiista työstä ja ne voidaan tallentaa työn muiden tietojen ohella ja kortistoida eri tavoin. Erikoishammasteknikko voi liittää digitaaliseen potilaskorttiin esim. kuvat potilaasta ennen ja jälkeen kokoproteesihoidon. Myös kuvamanipulaatio on mahdollista eräällä näistä ohjelmista. Otetaan potilaasta kuva esim. asetteluvaiheessa. Tämän jälkeen voidaan tietokoneruudulla siirtää hampaita potilaan kanssa enemmän tai vähemmän näkyviin. Myös hampaiden kokoa ja asentoja voidaan muutella ja heti todeta, mikä vaikutus tällä on potilaan ulkonäköön. Ainoa vika tässä ohjelmassa tuntui olevan hyvin korkea hankintahinta, n. 7000 Saksan markkaa mutta hinta tulee lähitulevaisuudessa varmasti reilusti putoamaan.

Hammasteknistä ja hammaslääketieteellistä kirjallisuutta oli runsaasti tarjolla. Valitettavasti vain ainakaan minun kielitaitoni ei riitä saksankielisen kirjallisuuden järkevään tulkintaan. Näin taitaa olla monen muunkin ikätoverini laita. Esillä ja hankittavissa oli vain saksankielistä kirjallisuutta.

Tapasin Kölnissä myös useita suomalaisia hammasteknikoita ja kyselin heiltä mielipiteitä näyttelystä. Hyvin yksimielisesti kaikki pitivät näyttelyn antia varsin hyvänä, mutta mielipiteet siitä, mikä oli koettu mielenkiintoisimmaksi vaihtelivat laidasta laitaan. Sisälsihän näyttely kaiken perusmateriaaleista viimeisimpään “high-techiin“. Yleisesti ottaen parhaimpana puolena pidettiin mahdollisuutta ottaa selvää tietyn materiaalin tai laitteen käyttöominaisuuksista. Maahantuoja ei usein pysty toimittamaan riittävästi informaatiota ongelmatilanteissa. Tätä mahdollisuutta näytettiinkin käytettävän runsaasti. Kyseltiin mm. uusien matalapolttoposliinien käyttöominaisuuksista, erimerkkisten implanttien ja implanttiosien yhteensopivuuksista jne. Myös hankintoja tehtiin ja messutarjouksia käytettiin hyväksi.

Näyttely oli mielestäni hyvä ja monipuolinen. Tuntui vain siltä, että kaksi päivää oli liian lyhyt aika siihen tutustumiseen. Haluja monen asian syvällisempään tutkimiseen olisi ollut. Tulipahan kuitenkin hyvä syy tehdä vastaava matka joskus tulevaisuudessakin. Suosittelen kaikille jotka ovat kiinnostuneita hammastekniikasta.