Anatominen - fysiologinen - esteettinen

SR Postaris - Ivoclarin poskihammas ja sen filosofia

SR Postariksen kolmen suunnittelijan haastattelu

Yleistä SR Postariksesta

Ensimmäinen haastateltava on professori, tohtori R. Marxkors, Munsterin yliopiston hammasproteettisen poliklinikan johtaja. Hän vastaili kysymyksiin kliinisestä kehittelytyöstä ja SR Postariksesta yleensä.

Kysymys: Postaris on keksitty sana, jolla ilmeisesti viitataan posterioriseen eli takahammasalueeseen. Mihin tutkimuksiin ja anlyyseihin SR Postariksen kehittely perustuu?

Vastaus: Keräsimme yläleuan ensimmäisiä premolaareja, jotka oli poistettu leukaluuleikkausten yhteydessä. Hampaat olivat täysin muuttumattomia: toiminnallisten prosessien tai hammaslääketieteellisten toimenpiteiden vaikutusta ei ollut. Näin ollen niissä näkyivät luonnnonhampaiden muodot hyvin.

Hampaat mitattiin huolellisesti, tärkeimmat mittauskohdat olivat: sagittaalinen läpimitta mesiaalisuunnasta distaalisuuntaan, poikittainen läpimitta bukkaalisuunnasta linguaalisuuntaan ja bukkaalipinnan korkeus bukkaalisesta kuspin kärjestä kiilteen rajalle (kuva 1).

Uusien poskihampaiden suunnnittelussa ratkaisevan tärkeänä mittana pidettiin sagittaalista läpimittaa. Tämän läpimitan arvot olivat tutkituissa hampaissa 7,1 - 8,6 mm:n välillä. Keinohampaiden tarjonnassa tämä vaihtelu pitää ottaa huomioon samoin kuin se, miten yleinen kukin koko on. Päätimme jakaa 7,1 - 8,6 mm vaihteluvälin 0,3 mm:n väleihin ja saimme näin 5 kokoa.

Sagittaalisella läpimitalla saadaan varmistettua vain yksi koko. Kaksi muuta mittaa, poikittainen läpimitta ja bukkaalipinnan korkeus, piti vielä ottaa huomioon. Kuvaan, miten meneteltiin 1 koon hampailla. Mitattujen hampaiden joukosta etsittiin ne, joiden sagittaalinen läpimitta oli 7,1, 7,2 tai 7,3 mm. Näiden hampaiden poikittainen läpimitta ja bukkaalipinnan korkeus otettiin mukaan laskentaan ja määritettiin kliinisesti järkevä (ei matemaattinen) keskiarvo. Samalla tavoin meneteltiin neljän muun hammaskoon kanssa. Ensimmäisten premolaarien joukkoon piti nyt liittää kolme muuta poskialueen hammasta. Ei kuitenkaan ole mahdollista saada käsiinsä riittävää määrää intakteja hampaita, koska terveitä, muuttumattomia toisia premolaareja poistetaan vain harvoin. Terveitä, muuttumattomia ensimmäisia ja toisia molaareja ei poisteta juuri koskaan, niinpä kaikilta käsiinsaaduilta nuorilta, joilla ei ollut kariesta, otettiin jäljennökset. Hampaat mitattiin kuten edellä kerrottiin, näin ollen sekä ylä- että alaleuan poskihampaat ovat luonnonhampaiden kokoisia. Tietysti hampaisiin tehtiin sopivia, teknisen valmistusprosessin vaatimia korjauksia.

Kysymys: Sopiiko SR Postarisposkihammas vain osaproteeseihin vai voidaanko sitä käyttää myös kokoprotetiikassa? Mihin SR Postaris Teidän mielestänne parhaiten sopii?

Vastaus: Postaris sopii niin osa- kuin kokoprotetiikkaankin. Osaprotetiikassa sen muoto pääsee kuitenkin parhaiten oikeuksiinsa. Postariksen edeltäjät olivat liian pieniä erityisesti aukkoisen purennan korjauksiin, kun suuria hampaita puuttui. Varsinkin nuoremmilla potilailla suuret hampaat näyttävät tulevan yhä suuremmiksi, minkä takia on tärkeää, että 4 ja 5 ovat isokokoisia (kuvat 2-4). Postaris-hampaiden käyttöä kokoprotetiikassa käsitellään myöhemmin tässä artikkelissa (kuva 5).

Kysymys: SR Postaris on kehitetty luonnonhampaan mittojen ja muotojen mukaiseksi. Pitääkö proteesihampaan olla luonnonmukainen vai asettaako proteettinen rakenne toisenlaisia vaatimuksia keinotekoiselle hampaalle?

Vastaus: Kun luonnonhampaat korvataan keinotekoisilla hampailla, niiden täytyy vastata luonnonhampaita muodoltaan ja kooltaan. Markkinoilla olevat poskihampaat eivät täytä näitä vaatimuksia, koska ne ovat keskimäärin liian pieniä ja niiden interkuspaalisyvyys on liian pieni. Usein on tarpeen tehdä yksilöllisiä muotoiluja, niiden tekeminen on helpompaa tasoittamalla luonnollisen kaltaisia muotoja kuin hiomalla muodot tasaiseen hampaan pintaan. On erityisen tärkeää, että poikittainen läpimitta on sama kuin luonnonhampaissa silloin, kun tehdään immediaattitöitä, joissa on tärkeää täyttää kielen ja posken välissä oleva tila samalla tavoin kuin sen täyttivät luonnolliset rakenteet: hampaat ja alveoliluu. Näin suussa tapahtuvat muutokset ovat mahdollisimman vähäisiä, jolloin potilas sopeutuu helposti. Sopeutumisen helppous on erityisen tärkeää ikääntyneille potilaille. Teoria, jonka mukaan luonnonhampaat ovat tasapainossa huuli- ja poskilihasten sekä kielen ja suun pohjan lihasten kanssa, on peräisin Strackilta. Tämän teorian paikkansapitävyyden todistaa se hammasrivistön muodonmuutos, joka tapahtuu, kun lihasryhmien välinen tasapaino häiriytyy esim. siten, että aktiivisia, dynaamisia lihasryhmiä vastassa ovat passiiviset, tonuksettomat lihasryhmät (kuva 6). Oikealla hammasasettelulla on vaikutusta muiden kuin varsinaisten puremalihasten välisen tasapainon säilyttämisessä.

Kysymykseen, pitääkö proteesihampaan olla luonnonmukainen, haluaisin vastata yksinkertaisesti:"Kyllä". Miksi sen pitäisi poiketa luonnonhampaasta? Kuvitellaanpa, että etuhampaat olisivat epäluonnolliset. Kukaan ei voisi vaatia tai hyväksyä sitä. Miksi se, mikä on normaalia etuhampaissa, olisi väärin poskihampaiden kohdalla? Jos kapeat ja tasaiset purupinnat olisivat tehokkaampia ruoan paloittelemisessa, luontoäiti olisi varmasti muovannut hampaat sellaisiksi. Luontoäiti on kuitenkin rakentanut hampaisiin kuspit ja fossat ravinnon paloittelua varten. Hampaiden muotoa ei saa missään tapauksessa käsitellä irrallaan leukojen ja hampaiden liikesuunnista. Hampaan muotoa täytyy tarkastella purentaliikeiden yhteydesä, jolloin hampaan muoto integroituu purentatoimintoihin.

Kysymys: SR Postariksessa kuten SR Antaris-etuhampaissakin on käytetty uutta DCL-materiaalia (Double-Cross-Linked). Millainen materiaali se on ja mitä etuja siitä on kliinikon näkökulmasta?

Vastaus: SR Postariksessa käytetty materiaali on kaksoisristiinsidosrakenteen omaavaa PMMA:ta. Toisin kuin perinteisissä Orthotyp-hampaissa sekä matriisin että käytetyn polymeerin rakenne on ristiinsitoutunut. DCL-materiaali koostuu tasapainoisesta sekoituksesta eri tavoin kaksoisristiinsitoutuneita PMMA-komponentteja. Ristiinsitoutumisaste on 3,5 %:n (perinteiset Orhtotyp-hampaat esim. Vivodent) ja 100 %:n (Isosit- hampaat) välillä. Polymeeri sitoutuu yhtenäisesti polymeeripintakerrokseen ristiinsitoutuneen monomeerin välityksellä. Sidoskerros toimii diffuusiokerroksena. Näin syntyy läpeensä tasalaatuinen, ristiinsitoutunut hammasmateriaali, joka täyttää sekä DIN 13914- että ISO 3336-standardien vatimukset. Kliinisestä näkökulmasta tuloksena on värjäytymätön hammas, joka on riittävän kova muttei hauras ja joka on kulutusta kestävä muttei pehmeä.

Kysymys: SR Postaris kestää kulutusta toiminnallisesti riittävästi. Mitä tämä käsite tarkoittaa?

Vastaus: Kun tietää, miten paljon suureita ja tekijöitä on mukana toiminnallisissa liikeissä ja miten hammasrivit liikkuvat suhteessa toisiinsa, ymmärtää, että suuontelon ulkopuolella on mahdotonta jäljitellä tarkasti yksilöllisiä liikkeitä. Tärkeitä suureita ovat sagittaalinen liikerata, sagittaalinen kulmahammasohjaus, kuspikaltevuus, Speen kurva, kondyyliradan kaltevuus, Wilsonin kurva, Bennetin liike, Fischerin kulma, Balkwill-kulma, kondyylien etäisyys sekä myös luiden, lihasten ja nivelsiteiden paksuus ja rakenne. Vaikuttavien suureiden moninaisuuden huomioonottaen ymmärtää sanonnan “Suu on paras artikulaattori”. Edelläolevan ei kuitenkaan kannata antaa masentaa itseään. Pitää tavoitella yksilöllisyyttä niin pitkälle kuin se on mahdollista. Viimeisen hionnan tekee sitten potilas itse (kuva 7) ja hänelle on tarjottava mahdollisuudet siihen. Potilaalla täytyy olla mahdollisuus mukauttaa biologiset rakenteet korvaavat mekaanisesti toteutetut rakenteet mahdollisimman hyvin toimiviksi hampaiden kulumisen avulla ilman, että aiheutuu vahinkoja. Tässä kohtaa täytyy kuitenkin painottaa sitä, että potilas hioo hyvin tehtyjä rakenteita, mutta hän ei missään tapauksessa pysty parantamaan sellaisia rakenteita, joissa on paljon virheitä. Potilas väistää ylikontaktia. Hän bruksaa yhdessä kohdassa, mikä ei millään tavalla optimoi purupintojen rakennetta. Lisäargumentti keinotekoisten hampaiden kulumiskyvyn puolesta on se, mitä tapahtuu pidemmän käyttöjakson yhteydessä. On kiistämätön tosiasia, että virheettömässä purennassa olevan kokoproteesin allaolevan luun resorptio on vähäistä verrattuna virheellisessä purennassa olevaan kokoproteesiin. Joka tapauksessa luun resorptiota tapahtuu ja sen seurauksena purentakorkeus madaltuu. Rotaation takia jokaiseen purennan madaltumiseen liittyy alaleuan suhteellinen eteenpäinsiirtyminen. Tämä merkitsee sitä, että primäärikontaktit syntyvät protruusiofaseteille (kuva 8). Protruusiofasetteihin vaikuttavien voimien kautta alaproteesi painautuu taaksepäin, yläleuanproteesi eteenpäin. Jos hampaat eivät kulu, leuat kärsivät merkittäviä vaurioita. Horisontaalista työntöä syntyy, kun purenta ei muutu. Jos hampaat reagoisivat kulumalla myös primäärikontaktissa protruusiofaseteilla, ei syntyisi horisontaalista työntöä tai se olisi hyvin vähäistä. Syntyvät voimat pysyisivät poissa leuoista, jos keinotekoiset hampaat kuluisivat. Keinohampaita voidaan korvata uusilla, luuta ei.

Kysymys: Toiminnallisuus ja estetiikka ovat korjaavan hammashoidon perusvaatimukset. SR Postaris on tehty täyttämään nämä vaatimukset. Onko poskihammasalueen estetiikka kuitenkaan tärkeä näkökohta?

Vastaus: Estetiikka ei lopu kulmahampaisiin. Päinvastoin etuhampaat, vaikkakin ne olisivat esteettiset, näyttävät yhtä orvoilta kuin vene kuivalla maalla, jos niiden taustalla ei ole poskihampaita. Kulmahampaiden takana oleva varjoalue antaa vaikutelman vajavaisesta purennasta. Liian leveä hymylinja paljastaa suuren osan suusta. Sopiva yläleuan hammaskaaren täydennys on oltava mahdollinen ilman, että premolaarialueella alaleukaa vastassa olevat toiminnalliset vastapurijat kärsivät. Tämän vuoksi on yläpremolaarien poikittaisen läpimitan oltava riittävän suuri ja toisaalta etualueen ja purupinnan kulman on oltava oikea. Estetiikka ja toiminnallisuus eivät sulje toisiaan pois, muutoin toiminnalliset purennat eivät olisi esteettisiä eivätkä esteettiset purennat toiminnallisia, olivatpa kyseessä keinotekoiset- tai luonnonpurennat.

SR Postariksen estetiikka

Toinen haastateltava on professori, tohtori C.P. Marinello, Baselin yliopiston vakinainen protetiikan professori. Hän vastasi dental-laborin toimittajan esittämiin esteettis-toiminnallisiin kysymyksiin SR Postariksesta.

Kysymys: Estetiikka on päivän sana. Oletteko mielestänne viimeisten vuosien aikana muuttaneet pysyvästi potilaiden vaatimuksia estetiikan suhteen?

Vastaus: Itsestäänselvästi potilaiden vaatimukset estetiikan suhteen ovat kasvaneet. Määritelmän mukaisesti estetiikka tarkoittaa taiteellisten arvojen tutkimista sekä luonnon ja taiteen harmonian lainalaisuuksien tutkimista. Tämän määritelmän taustalta löytyvät myös sellaiset tekijät kuin terveys, elinvoimaisuus ja nuorekkuus. Juuri nämä tekijät ovat potilaiden arvioiden mukaan keskeisiä, kun puhutaan hammaslääketieteellisestä estetiikasta. Henkilö, jolla on kauniit, karioitumattomat hampaat, on terve, elinvoimainen ja nuorekas. Tämän vuoksi ei ole mikään yllätys, että hammaslääketieteessä pyritään ottamaan huomioon juuri näitä asioita, kuitenkin täytetään myös biologiset ja toiminnalliset vaatimukset. Protetiikassa on viime vuosina otettu siinä suhteessa suuria edistysaskeleita, että on mahdollista tehdä teknisesti ja toiminnallisesti virheetön proteesi, jota ulkopuoliset eivät edes huomaa ja joka sulautuu potilaan luonnonhampaistoon ja tuntuu potilaasta luonnonhampaiden kaltaiselta.

Kysymys: Millä tavalla uusi SR Postaris tyydyttää nämä muuttuneet esteettiset vaatimukset?

Vastaus: Viime vuosina estetiikan kehitys on ollut erityisen nopeaa kiinteiden proteesien kohdalla, kun taas perinteisessä osa-, yhdistelmä- ja kokoprotetiikassa on edetty hitaasti. Niiden esteettisten vaatimusten ohella, jotka kohdistuvat irrotettavien proteesien kiinnikkeisiin ja yksilölliseen proteesin pohjan muotoiluun, proteesihampaiden muoto, väri ja rakenne ovat tärkeitä etu- ja poskihammasalueella. Erityisesti yhdistelmätöissä on kyse siitä, että päästään mahdollisimman lähelle kiinteiden ratkaisujen esteettisiä toteutusmahdollisuuksia. SR Postaris-poskihampaat tyydyttävät toisaalta yleisen kehityksen mukaisia kasvaneita esteettisiä vaatimuksia ja toisaalta ne mahdollistavat kompromissittomat yhdistelmät, joissa on mukana metallokeraamisia töitä ja irrotettavia muovitöitä tai implanttikantoisia rakenteita (kuvat 9 ja 10).

Kysymys: SR Postariksessa on selvästi leveämpi mutta myös pidempi kaulaosa. Miten selitätte tämän?

Vastaus: Irrotettavassa protetiikassa on se ongelma, että vähemmillä väreillä ja muodoilla pitäisi toteuttaa yksilölliset piirteet potilaan parhaaksi. Potilailla, joilla on irrotettavat proteesit, on jäännöshampaiden ien usein voimakkaasti kohonnut ja hammaskaula on paljastunut. Kliiniset kruunut näyttävät tämän takia poikkeuksellisen pitkiltä. Markkinoilla olevissa proteesihampaissa tämä anatominen tosiasia jää osittain tai täysin huomiotta. Sitä vastoin SR Postaris, jonka muoto on anatomisesti ja fysiologisesti kliinisen kruunun kaltainen, integroituu saumattomasti jäännöshampaisiin. Yksittäistapauksissa on mahdollista muotoilla kaulaosaa vielä yksilöllisesti (pidentää kaulaosaa), koska proteesihampaan materiaali sidostuu 100 %:sti käytettäviin muoveihin. Uudistumiskykyiselle hammasteknikolle ei ole olemassa rajoja luovan muotoilun suhteen; näin päästään lähemmäs samoja mahdollisuuksia kuin keramian kanssa. Tätä luovuutta ei tarvita vain perinteisessä irrotettavassa protetiikassa, vaan erityisesti implantologiassa.

Kysymys: Vähän estetiikasta - SR Postariksen väri vaikuttaa hyvin luonnolliselta ja kirkkaalta. Millainen on värin pysyvyys, mitä värin määritysmenetelmää käytetään ja miten väri sopii yhteen nykyisten metallokeraamisten materiaalien (keramian ja yhdistelmämuovien) kanssa?

Vastaus: Se, mitä sanoin edellisessä vastuksessani muodosta, pätee myös väriin. SR Postaris-poskihampaat ovat väriltään eläviä ja integroituvat erinomaisesti jäännöshampaisiin, olipa naapurihampaiden materiaalina mikä tahansa (kiille, keramia tai muovi). Tähän on syynä se, että SR Postariksen kerrokset tehtiin samanlaisiksi

kuin luonnonhampaan eri kerrokset (kuvat 11 ja 12). Värin määritys perustuu Ivoclarin Chromascop yleisväriskaalan 20 väriin, mikä helpottaa huomattavasti lisämateriaalien käyttöä. Tämä takaa myös sen, että värit soveltuvat yhteen Ivoclarin kruunu- ja siltamateriaalien kanssa, mikä on tärkeää yhdistelmäprotetiikassa. Käytetty kaksoisristiinsitoutunut DCL-materiaali (Double-cross-linked) takaa sekä hyvän mekaanisten ja fysikaalisten ominaisuuksien pysyvyyden että erinomaisen ja pitkäkestoisen värin pysyvyyden.

Kysymys: Hammaslääkäri joutuu erittelemään mitä erilaisimpia funktionaalisia, parodontaalisia ja esteettisiä tilanteita. Missä määrin hammaslääkärit ja hammasteknikot voivat toivoa saavansa helpotusta työhönsä tai toivoa proteettisten ratkaisujen paranevan SR Postariksen avulla?

Vastaus: Tähän asti sanotun perusteella on selvää, että Ivoclar on ymmärtänyt, että myös posteriorisella alueella tarvitaan sekä muodoltaan, toiminnallisuudeltaan että erityisesti estetiikaltaan kaikki vaatimukset täyttäviä proteesihampaita. Luonnonhampaiden mittaustulosten pohjalta syntynyt suunnittelu ottaa huomioon sekä yksittäisten että luonnonhampaiston sisään tulevien proteesihampaiden purennan lainmukaisuudet ja poskialueen hampaiden fysiologisen harmonisuuden. Koska hyvinkin vanhoilla potilailla on vielä luonnonhampaat ja koska esteettiset vaatimukset ovat kasvaneet, hammaslääkärille ja -teknikolle asetetaan entistä suurempia vaatimuksia. Juuri näiden tilanteiden vaatimuksia tyydyttää Ivoclarin SR Postaris, joka on hyvin käyttökelpoinen ja jonka muoto perustuu tarkkoihin laskelmiin. Kun potilaan ikä ja omien hampaiden biologinen tilanne otetaan huomioon, saadaan tulokseksi anatomisesti oikeanlainen, esteettinen ja toiminnallisesti hyvä proteesihampaaan integraatio olemassaoleviin kova- ja pehmytkudoksiin. Tämä toteutuu etupäässä, koska koko hampaisto on anatomisesti oikean muotoinen ja erityisesti koska hampaan kaula-alueen muoto ja väri ovat yksilöllisiä. Täten hammaslääkärin ja -teknikonkin työ helpottuu.

SR Postariksen toiminnalliset piirteet

Kolmas haastateltavamme on professori, tohtori R. Slavicek Wienin yliopiston hammas-, suu- ja leukaklinikalta. Hän vastaa dental-laborin toimittajan kysymyksiin SR Postariksen toiminnallisista ominaisuuksista.

Kysymys: SR Postaris sopii sekä osa- että kokoprotetiikkaan. Onko tämä toiminnallisesti mahdollista? Sopiiko SR Postaris myös implanttiprotetiikkaan?

Vastaus: Luonnonhampaistossa tämä ilmiö toteutuu: luonnonhammas pystyy kaikkeen. Se täyttää tehtävänsä tilanteen ja vaatimusten mukaan. Luonnonhammas toimii samalla tavoin sekä vajaassa että täydessä hampaistossa. Mitä vikaa voi siis olla siinä, että yritetään tehdä mahdollisimman luonnonmukainen proteesihammas? Jo Gysi toteutti tämän ajatuksen Anatoformproteesihampaassaan, joka oli mittasuhteiltaan samanlainen kuin luonnonhammas. Kuitenkin yleinen kehitys kulki toiseen suuntaan: ajan mittaan proteesihampaat tulivat yhä kapeammiksi. Oltiin siinä harhaluulossa, että purentapaineen seurauksena proteesipohja redusoituu. Tästä syystä proteesihampaat ovat viime aikoihin saakka pienentyneet pienentymistään. Ajan henki oli sellainen, että piti käyttää mahdollisimman pieniä “hiirenhampaita”. Tästä onnettomasta kehityksestä seurasi se, että syntyi lopulta muotoja, jotka eivät enää olleet toiminnallisia. Tämä ongelma voidaan todeta erityisen selvästi, kun yhdistetään keinotekoisia hampaita luonnonhampaisiin. On väärin uskoa, että kapea hammas on toiminnallisesti parempi kiinteissä proteeseissa, kiinteissä yhdistelmäproteeseissa tai implanttiprotetiikassa. On vakava virhe tehdä “säästöpurenta” posteriorisesti ja transversaalisesti. Tiivistetysti voidaan sanoa, että tässä yhteydessä ei ole merkitystä sillä, onko potilas hampaallinen vai hampaaton. Proteesihampaan täytyy toimia kuten luonnonhampaan ja sen täytyy olla myös täsmälleen luonnonhampaan kokoinen. Poikkeuksia ei ole.

Kysymys: Luonnollisessa purennassa esiintyvät useimmat tunnetut purentamuodot. Millaisiin purentoihin SR Postaris sopii?

Vastaus: Kaikkiin. SR Postariksessa on kaikki samat toiminnalliset ominaisuudet kuin luonnonhampaassakin. Koska luonnonhammas toimii kaikissa purennoissa, täytyy SR Postariksen sopia kaikkiin kulumattomiin purentoihin. Täytyy kuitenkin tunnistaa, millainen purenta sopii kuhunkin potilastapaukseen.

Kysymys: SR Postaris perustuu kolmen pisteen purennan käsitteeseen (A, B ja C kontaktit: työpuolen kontakti, tasapainopuolen kontakti ja keskikontakti). Mitä tästä seuraa?

Vastaus: En ole aivan yhtä mieltä tuon esitystavan kanssa. Alaleuan proteesihampaan ensimmäinen kontakti yläleukaan pitäisi löytyä läheltä kuspin kärkeä. Tämä kontakti ei saa kuitenkaan sijaita bukkaalipuolella. Miksi ei? Työpuolen kontakti on useimmissa proteeseissa ylikorostunut ja sen takia kokoproteesi siirtyy säännönmukaisesti linguaalisesti. Jo Gerber oli väittänyt - ja ollut oikeassa - että purennan kuuluu lingualisoitua. Postariksen kontaktit ovat seuraavanlaiset: Yksi kontakti on bukkaalipuolen kuspin kärjessä; dominoivassa kontaktissa on kuitenkin yläleuan takimmainen kuspin kärki alaleuan fissuuraan. SR Postaris on siis keskialueeltaan lingualisoitunut ja takimmainen kuspin kärki tukeutuu stabiilisti vastapurijan fissuuraan (kuvat 13 ja 14). Tämä koskee erityisesti myös premolaareja. Tähän asti käytetyissä proteesihampaissa kuormitus on ollut bukkaalipuolella. Tämän ajattelun täytyy nyt väistyä ja tilalle tulee purennan lingualisoituminen ilman, että estetiikka kärsii.

Kysymys: Onko kuspikaltevuudessa eroa SR Orthotypin ja SR Postariksen välillä. Jos on, mitä tämä rakenteellinen yksityiskohta tarkoittaa?

Vastaus: Se merkitsee selvää eroa. Ohjauspinnat tai - oikeammin sanottuna - purentaa kontrolloivat elementit sopeutettiin SR Postariksessa paljon pidemmälle luonnollisen purennan mukaisiksi. SR Orthotypissä nämä ohjaavat elementit eivät ole niin selvästi näkyvissä eli bukkaalinen kuspi ohjaa selvästi vähemmän. Täytyy tietää, että vastaanotetut ärsykkeet tulkitaan protusiivisiksi tai laterotrusiivisiksi. Tämä ilmiö esiintyy kiinteässä protetiikassa ja osa- ja kokoprotetiikassa (kuva 15).

Implanttiprotetiikassa se on vaikeimmin toteutettavissa, koska potilaalla tuskin enää on jäljellä ärsykkeiden tulkintakykyä.

Kysymys: Monet proteesihampaat epäonnistuvat poikkeuksellisissa purennoissa (distaalipurenta, mesiaalipurenta, ristipurenta jne.). Ajateltiinko SR Postarista luotaessa näitä poikkeamia? Mitä pitää ottaa huomioon asettelussa?

Vastaus: Minulle tällaista ongelmaa ei ole olemassakaan. Ei ainakaan premolaarialueella. Kannatan hammas kahta hammasta vasten -purentaa, jolloin premolaareja aseteltaessa voidaan tarvittaessa varioida: ne voi asetella kauemmas mesiaalisesti tai distaalisesti. Periaatteessa ohjaustehtävän ottavat sitten viereiset hampaat. Ongelmia voi esiintyä korkeintaan molaarialueella. Siellä taas minulla on kokoprotetiikassa yksinkertainen sääntö: ensimmäinen molaari asetellaan I luokan asemaan ja tilannetta kompensoidaan premolaareilla. Molaari on suunnniteltu I luokan asettelua varten. Sitä, mitä molaarien takana tai niiden edessä tapahtuu, voidaan kompensoida premolaareilla. Hampaan asemaa voidaan lisäksi muuttaa ja täten on mahdollista tehdä yksilöllisiä piirteitä.

Kysymys: SR Postaris koostuu kliinisesti hyväksi osoitetusta DCL-materiaalista. Eivätkö muovihampaat yleensä ole toisarvoisessa asemassa, kun tehdään mahdollisimman pitkäikäistä ja vakaata purentaa?

Vastaus: Vähiten muutoksia kestävä purenta on posliinipurenta ja posliinihampaita käytettäessä on työskenneltävä täsmällisesti ja tarkasti. Tämä onnistuu vain, kun on olemassa mahdollisimman tarkat tiedot alaleuan liikkeistä. Sellaisia tietoja hammaslääkärillä ei yleensä ole, eikä hän näin ollen myöskään hyväksy posliinihampaita.

Posliinihammas ei anna anteeksi yhtään epätarkkuutta. Siksipä täytyy etsiä sietävämpää materiaalia, mutta mitä vaihtoehtomateriaaleja on? Muovihampaat tuovat meille kaikille mieleen ikäviä kokemuksia, joiden tuloksena on syntynyt tiettyjä ennakkoluuloja. Monet otaksuvat, että muovihampaiden purupinnat muuttuvat epäfysiologisen nopeasti. Uskon kuitenkin, että uudenaikainen muovihammas, joka on oikein tehty, oikein aseteltu ja joka tarkastetaan säännöllisesti (tarkastuskäynnnit myös kokoproteesipotilaille), voi olla hyvin kestävä. Protetiikassa on paljon vaikuttavia tekijöitä: leukaluun atrofia, proteesihampaiden kuluminen ja vertikaalinen lyheneminen. Viime aikaiset kokemukset ovat osoittaneet, että vertikaalisella lyhenemisellä on vähäisempi yhteys proteesihampaiden kulumiseen kuin yleensä oletetaan. Marxkors voi esimerkiksi vahvistaa, että kulumisfasetit stabiloituvat jonkin ajan kuluttua eikä vertikaalista lyhenemistä ole enää havaittavissa. Mitä on tapahtunut? Luonto on tehnyt näennäisesti korjauksia, se on mukauttanut ja stabiloinut purentaa omin toimin. Uudet muovihampaat joustavat tässä tilanteessa, koska niiden mittasuhteet ovat vakaat. Toisin kuin posliinihampaat ne voidaan uudelleen määrittää ja palauttaa aina ennalleen. Posliinihampaiden muoto on aina sivutuote, koska hampaat kutistuvat valmistusprosessissa. Posliinihampaita täytyy hioa ja myöhemmin korjailla. Muovihampaat pystyvät itse korjaamaan itseään. Posliinihammas on ollut vuosia suosikki, mutta nyt se on menettänyt suosikin asemansa.