Opintomatka Skotlantiin

Tulevaisuudessa yhä useampi hammasteknikko tähyää kohti avautuvan Euroopan markkinoita. Hyvän pohjan tälle antaa jo opiskeluvaiheessa saatu kokemus ulkomailta. Opiskelijoiden kansainvälistymistä tuetaan sekä koulujen ja valtion, että Euroopan Unionin taholta. HT-opiskelijoiden mahdollisuudet rajoittuvat ainakin vielä tällä hetkellä työharjoittelun suorittamiseen, mutta yhteistyö laajenee jatkuvasti.

Me allekirjoittaneet havaitsimme syksyllä -94 orastavia merkkejä mahdollisuuksista toteuttaa käytännönharjoittelujaksomme ulkomailla. Koska tiesimme, että tulevassa työnharjoittelussa pääpaino tulisi olemaan kruunu- ja siltaprotetiikassa, pelkäsimme ettemme saisi tehdä tarpeeksi näitä töitä Suomen yksityisissä laboratorioissa. Koulumme kontaktitietoja hyväksi käyttäen aloimme ottaa yhteyttä alamme kouluihin Britanniassa. Kymmenien lähettettyjen faxien jälkeen havaitsimme iloksemme että asiaan suhtauduttiin suurella mielenkiinnolla myös vastapuolella. Monista hyvistä vaihtoehdoista valitsimme mielestämme parhaan, jonka saimme Glasgow‘n Langside Collegelta. Hammasteknisen osaston johtaja Joe McIntyre pystyi järjestämään suhteillaan erittäin kattavan ja monipuolisen harjoitteluohjelman, joka sisälsi kolme sairaalaa ja yhden suuren yksityisen laboratorion. Lisäksi valintaa edesauttoi pääkoulumme, Helsingin IV THOL:n tuleva yhteistyösopimus koulun kanssa. Eikä valintaamme negatiivisesti vaikuttanut myöskään pääsy nestemäisen kullan syntysijoille.

Hammasteknikoiden koulutus Skotlannissa eroaa suuresti Suomen systeemeistä. Heillä on kaksi alan koulua, toinen pääkaupunki Edinburghissa ja toinen 60 kilometrin päässä Glasgow‘ssa. Ensin mainitussa koulutus on kokopäiväistä ja jälkimmäisessä käytetään niinsanottua “One day release“- systeemiä eli opiskelijat työskentelevät neljänä päivänä viikossa ja yhtenä ovat koulussa. Tosin myös Glasgow‘ssa ollaan aloittamassa tänä syksynä kokopäivälinja. Ongelmia kouluille on aiheuttanut opiskelijoiden huono lähtötaitotaso. Tähän on johtanut se, ettei varsinaisia pääsyvaatimuksia ole. Jo tulevalle kokopäivälinjalle heidän on tarkoitus soveltaa suomalaistyylisiä pääsykokeita.

Toisin kuin Suomessa, ei Skotlannissa ole minkäänlaista terveydenhuollon ammattirekisteriä muille kuin lääkäreille. Tämä on johtanut siihen, että hammasteknisellä alalla työskentelee paljon kouluttamattomia “teknikoita“. Laboratorion perustamiseen ja johtamiseen ei vaadita koulutusta. Tästä on seurannut vääristynyt kilpailutilanne, jossa hintoja poljetaan laadun kustannuksella. Tätä vain pahentaa terveydenhuoltojärjestelmä, joka korvaa potilaan hoitokustannukset suoraan hammaslääkärille.Tämä korvaus on tarkoitettu yhtäläisesti sekä lääkärin että teknikon kuluihin, mutta valitettavan usein rahat käteensä saava hammaslääkäri kilpailuttaa laboratorioiden osuuden minimiin, laadusta liiemmin piittaamatta. Tässä kilpailutilanteessa yhä useampi laboratorio on pakotettu siirtymään vaihetyöhön, jossa tärkein kriteeri on työn nopeus ja halpuus. Näin ollen tämän pelin voittajia eivät voi olla ainakaan nälkiintyvä hammasteknikkoparka, eikä irvistävän purukaluston saanut asiakas. Onneksi teknikoiden rekisteröinti on toteutumassa vuosituhannen vaihteessa.

Scotlandtourimme alkoi Crosshouse Hospitalista, joka oli Ayrshiren alueen keskussairaala ja sijaitsi Kilmarnockissa, noin 60 kilometrin päässä Glasgow‘sta. Sairaalan dentalosaston pääpaino oli oikomishoidossa. Omiin havaintoihimme perustuen voimme todeta, että oikomistöiden suuri määrä johtunee suurelta osin paikallisen väestön kapeasta hammaskaaresta. Itse saimme todeta tämän yrittäessämme sovittaa heidän käyttämiään jäljennöslusikoita. Tuskallisten yritysten jälkeen meitä kohteliaasti neuvottiin siirtymään hevosten suu- ja sorkkatautiosastolle. Oikomisten lisäksi osastolla tehtiin implanttiistutuksia ja muita tavallisia hammaskirurgisia toimenpiteitä. Implanttien käyttö hammasproteettisesssa hoidossa oli kuitenkin huomattavasti vähäisempää, kuin Suomessa. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että vaikka terveydenhoitojärjestelmä korvaa pääsääntöisesti myös hammashoidon, ei sillä ole mahdollisuutta korvata kaikkia tämän hintaluokan töitä. Hammaslaboratorio oli vielä terveyskeskuksen tiloissa parin kilometrin päässä sairaalasta, mutta uuden, sairaalan tiloihin avattavan, rakennustyöt olivat loppusuoralla. Tämä uusi laboratorio tulisi olemaan varustelutasoltaan todella huippuluokkaa ja sen suunnittelussa oli otettu huomioon myös sairaalassa lisääntyvät kasvoalueen proteettiset työt. Työntekijöiden määrää oli myös tarkoitus lisätä kahdesta neljään teknikkoon, joista toinen olisi edellämainitunlainen onedayrelease-opiskelija.Itse työ laboratoriossa oli suhteellisen leppoisaa, johtuen suurelta osin julkisesta työnantajasta. Samasta syystä meidänkin oli mahdollista harjoitella vaativiakin oikomistöitä, ilman tiukkoja aikapaineita.

Seuraava kolmeviikkoinen kului Canniesburn hospitalissa. Sairaalaan oli avattu edellisenä syksynä Euroopan nykyaikaisin maxillofacial-laboratorio, jossa tehdään pääosa Skotlannin kasvoalueen protetiikasta. Laboratoriossa työskentelee neljä hammasteknikkoa, joista kaksi ovat käyneet parivuotisen erikoistumiskurssin kasvoprotetiikkaan. Meille kyseinen ala oli entuudestaan tuntematon ja olikin mielenkiintoista päästä tutustumaan aiheeseen aivan ajan hermolla. Pääsimme avustamamaan kasvoproteesien jäljennöstenottoa ja tekemään erilaisia proteeseja joko potilas- tai harjoitustöinä. Pelkkiä hampaita tuijottamaan tottuneille teknikonaluille varsinkin värien luonnollisiksi saattaminen tuntui joskus hieman tahmealta. Toinen kiinnostusta herättävä aihe oli titaanista valmistettujen pääkallon osien tekeminen. Toisin kuin Suomessa, heillä käytettiin titaanilevyn prässäykseen perustuvaa menetelmää. Osat tehtiin yhtenäisestä titaanilevystä, joka pystyttiin muokkaamaan haluttuun muotoon käyttäen jopa 30 tonnin puristusta. Helsingin Sanomissa 19.8.1995 olleen Kari Syrjäsen haastattelun mukaan meillä ollaan kehittämässä valamiseen ja juottamiseen perustuvaa systeemiä.

Myös leukaluuleikkauksia varten tehtävät harjoituskipsimallit veivät suuren osan työajasta. Röntgenkuvien perusteella valmistetaan akryylistä ja kipsistä potilaan yksilölliset leuan mallit. Näihin teknikko suorittaa tulevan leikkauksen mukaisesti mallileikkauksen, jonka avulla lääkärin on helpompi suorittaa itse kirurginen toimenpide potilaalle. Kuulemamme mukaan maxillofacialala ei Suomessa ole yhtä suuri työllistäjä, kuin Skotlannissa. Britannian tilanteeseen syynä lienee fanaattinen jalkapallokulttuuri sekä väkivaltainen yöelämä. Monet potilaat kertoivatkin vammansa syyksi puukonviillon jalkapallo-ottelun jälkimainingeissa tai katutappelussa. Glasgow‘n tilanne onneksi oli paljon rauhallisempi, kuin kuumalla 60- tai 70-luvulla, ja jalkapallohuliganismikin oli enää vain varjo verrattuna englantilaiseen.

Seuraavaksi hammaskiertueemme eteni kohti Glasgow Dental Hospitalia. Tämä sairaala oli toiminnallisesti hyvin samanlainen kuin Ruskeasuolla sijaitseva hammasklinikkamme. Huolimatta hienosta nimestään siellä ei suoriteta isoja leikkauksia, koska heillä ei ole lainkaan mahdollisuuksia pitää potilaita yön yli. Sairaala toimii pääasiassa valmistuvien hammaslääkärien harjoituskenttänä. Sairaala pitää sisällään myös kolme eri laboratoriota; kruunu&silta- orthodontian- sekä irtoprotiikan laboratoriot. Aloitimme kierroksen kruunu- ja siltaprotetiikan osastolta. Laboratoriossa työskenteli viisi teknikkoa, jotka olivat kaikki erikoistuneet kyseiselle alalle. Työskentelyilmapiiri oli erinomainen. Suuri syy tähän oli sairaalalle tunnusomainen verkkainen työtahti. Tämä mahdollisti sen, että teknikoille jäi tarpeeksi aikaa paneutua pieniinkin yksityiskohtiin. Heidän työtapansa eivät suuresti poikenneet meikäläisistä. Merkillepantavaa oli kokokultakruunujen ja posliinijakkujen yleisempi käyttö Suomeen verrattuna. Suurin ongelma tuntui heille olevan paikallisten jalkapallojoukkueiden voimasuhteet, mutta onneksi tämä elämääkin suurempi asia jäi välillä töiden jalkoihin.

Seuraavaksi käsittelyymme joutui orthodontiaosasto. Suomalaisella rohkeudella tartuimme pihtejä kahvasta ja aloimme tarmokkaasti näyttää kuinka se lanka taipui tositekijöiden käsissä. No, vaikkemme itseämme vielä historiankirjoihin näillä töillä saaneet, ainakin taivuttelusta tulisi olemaan jotain hyötyä vielä edessäpäin olevalla oiontakurssilla. Lievästä väsymyksestä huolimatta rajaton kiinnostuksemme oikomiseen tuotti monia uusia ahaa elämyksiä uusien työtapojen muodossa. Tämän laboratorion suurin erikoisuus oli kolleega, jonka intohimo oli meidän niin hyvin tuntema Jean Sibelius. Muistelemme hartaudella niitä monia kahvihetkiä, joissa mutu-menetelmää hyväksi käyttäen antauduimme mitä syvällisimpiin hengen mittelöihin säveltäjäsankaristamme.

Viimein saavutimme kellarikerroksen, josta löytyi irtoprotetiikan laboratorio. Tämä oli sairaalan suurin, mutta ei kylläkään mielyttävin laboratorio. Itse varustelutasossa, eikä eteenkään työturvallisuusasioissa ollut sijaa moittimiselle, mutta se ilmapiiri. Joku olikin osuvasti todenut laboratorion sijainnista sen, että mikäli se olisi sijainut yläkerroksessa, niin houkutus hypätä ikkunasta olisi voinut käydä liian suureksi. Kaikesta huolimatta itse työtavoissa ei mitään mullistavia uutuuksia ollut. Ihmetystä herätti lähinnä kaaviot, jotka tehtiin kokonaisuutena vahasta, ilman tukevaa runkolevyä. Vaikka proteesit tehtiin markkinoiden halvimmista hampaista, oli estetiikka olevinaan tärkeää ja halutessaan potilas sai kultauksen pinteisiin.

Viimeinen harjoituspaikkamme sattui sopivasti heti jääkiekon maailmanmestaruuden jälkeen olemaan ruotsalaisomistuksessa oleva laboratorio, joka oli juuri siirtynyt uusiin tiloihin. DP Nova oli kaupungin suurin alan yritys, työntekijöitä oli noin kolmisenkymmentä . Jokaiselle työvaiheelle oli omat tilat ja töitä todellakin tehtiin vaiheittain. Proteesipuolella oli kaavion pohjien tekijöitä, vahakaarientekijöitä, asettelijoita, viimeistelijöitä, kyvettiin kipsaajia sekä akryylin pakkaajia, jotka päivästä toiseen tekivät vain omia työvaiheitaan. Ehkä tehokasta, muttei takuulla mielekästä.

Koska Skotlannissa ei ole varsinaisesti koulutettuja laborantteja, olivat nämä, asettelijoita lukuunottamatta, kouluttamattomia ja vain oman työvaiheensa opetelleita työntekijöitä. Asetteluista vastaavat olivat joko koulutettuja teknikoita, tai kauan alalla olleita “ei koulutettuja”. Rankapuolella vahaukset, valu ja viimeistely tehtiin myös vaiheittain omissa tiloissa, vain vahaukset ja asettelut teknikoiden toimesta. Kruunu- ja siltaprotetiikkaosastolla, jossa itse olimme, oli työt jaettu kahteen huoneeseen. Vahaus, valu, rungon viimeistely ja lopullinen viimeistely tehtiin viiden miehen voimin toisessa huoneessa ja posliinityöt neljän voimin toisessa. Työtekniikat olivat hyvin tutunoloisia. Palkkaus oli sidottu tiukasti tehtyyn työmäärään, joten viimeistelytarkkuus ei ollut suurin huolenaihe. Keskimääräinen päivävauhti oli noin 16 yksikköä, mutta joskus päästiin jopa 25:een.

Matkailumaana Skotlanti on vielä melko tuntematon. Harva jaksaa nousta niin pohjoiseen Britteinsaarella. Tämä on suuri vahinko, koska moni unohtaa kuinka lyhyitä etäisyydet tällä saarella todella ovat. Autoilijalle Skotlanti on todellinen paratiisi kunhan vaan oppii ja muistaa kiivetä rattiin oikealta puolelta. Tiet ovat todella hyvin hoidettuja ja ruuhkat ovat kaupunkien ulkopuolella tuntematon käsite. Suurimman uhkan autoilevalle teknikolle muodostavat lampaat ja lukuisat tislaamot joiden ilmaisnäytteet koettelevat kohtuuttomasti kuskin ja kartanlukijan suhdetta. Tähänkin ongelmaan löytyy ratkaisu; junan muodossa. Loistava näköalajuna näet kierrättää läpi kuuluisimpien alan tehtaiden ja näin matkailijamme voi täysin rinnoin uppoutua vaativaan tutkimusmatkailuun.

Maisemiltaan Skotlanti muistuttaa suuresti Lappiamme, mutta lähestyttäessä Higlandin alueita pohjoisessa maisemat muuttuvat yhä vuoristoisemmaksi. Täällä vuoristovaellus onkin erittäin suosittu vapaa-ajan viettomuoto. Omakohtaisiin kokemuksiimme pohjautuen voimmekin vilpittömästi suositella autosta jalkautumista ja suunnan ottamista kohti lähintä vuorta. Vuoret nousevat noin tuhanteen metriin, joten niiden valloitus ei ole täysin mahdotonta edes hammasteknikolle. Ikinä ei tietenkään liikaa voi painottaa tukevien eväiden merkitystä suoritukseen. Dopingtestit ovat näet melko harvassa noilla kulmilla.

Sinulle, joka et ole niin kiinnostunut maisemista ja puhtaasta luonnosta, Skotlanti tarjoaa enemmän kuin tarpeeksi tekemistä. Esimerkiksi Glasgow‘n valinta kulttuuripääkaupungiksi vuonna 1990 ei ollut pelkkä sattuma. Sieltä löytyy taidetta ja kulttuuria, enemmän kuin tavallisella tarmolla varustettuna eläessään pystyy sulattamaan. Skotlannin ainokainen oopperakin sijaitsee siellä. Innokasta teknikkoa varmaankin riemastuttaa Glasgow‘n rankkaus Britannian 2:ksi yöelämän vireydessä heti Lontoon jälkeen. Tämä takaa sen, ettei rahaa paljon jää tuliaisiin, mutta parempi iloinen, kuin rikas teknikko.