Suusyöpä ja sen esiasteet

Suusyövän varhaisen toteamisen kannalta on tärkeää, että myös hampaattomien, proteeseja käyttävien henkilöiden suun säännöllisestä tutkimiksesta huolehditaan. Täten hammasteknisellä henkilöstöllä on myös oma mahdollisuus ja velvollisuus vaikuttaa suusyövän varhaiseen hoitoon ohjaamisessa. Erityisen suuri merkitys on erikoishammasteknikoiden proteettisten potilaiden hoitoon ohjauksella.

Tutkimuksen mukaan erikoishammasteknikoiden osuus kokoproteesien valmistajana on noin 75 %. Tavoitteena koko suun terveyden huollon henkilöstöllä on, ettei yhtään suusyöpätapausta pääse menemään huomaamatta läpi. Koska suurin osa syövistä johtuu vältettävissä olevista ympäristöllisistä syistä on erittäin tärkeää levittää tietoutta näistä tekijöistä ammattikuntamme ja yleisön keskuuteen.

Suomessa uusia syöpätapauksia (tuoreimman tiedon mukaan 1993) löydetään suun alueelta vuosittain seuraavasti: huuli miehet 92, naiset 33, kieli m 37, n 38, sylkirauhaset m 26, n 24, suuontelo m 28, n 40. Huulisyöpä todetaan yleensä jo taudin varhaisessa vaiheessa. Leikkaus- ja sädehoidolla saadaan hyviä tuloksia. Suuontelon sisäisen syövän kohdalla tilanne on toinen. Potilaat eivät itse välttämättä huomaa suumuutoksia eivätkä näin hakeudu ajoissa hoitoon. Valtaosa suusyövistä antaa merkittäviä oireita vasta myöhäisvaiheessa. Suusyöpäpotilaiden kesli-ikä on 60 vuotta ja sairastavuus nousee jyrkästi iän kasvaessa. Lisääntynyt suusyövän riski saattaa liittyä tietyn tyyppisiin limakalvomuutoksiin, joista tärkeimmät ovat erytroplakia ja leukoplakia. On tärkeää, että leukoplakian yhteydessä eliminoidaan kaikki paikalliset ärsyttävät tekijät. Lisäksi potilaan tulisi vähentää tupakointia ja alkoholinkäyttöä, koska nämä ovat tärkeimmät suusyöpään liittyvät etiologiset tekijät. Suusyövän tavallisin sijaintikohta on alahuuli, kielen sivu, suun pohja sekä erityisesti takahampaiden ienkudos.

Suurin osa suusyövistä on levyepiteelisyöpiä, ts. pahanlaatuisia kasvaimia, jotka syntyvät suun limakalvon normaalista levyepiteelistä. Useimmiten nämä muutokset ovat väriltään valkeahkoja (leukoplakia), niissä voi olla punertavia osia, tai ne voivat olla kokonaan punaisia (erytroplakia). Tällaisia muutoksia kutsutaan prekanseroottisiksi, premaligneiksi tai yleisesti vain syöpää edeltäviksi (esiaste) muutoksiksi. Termit “prekanseroottinen” ja “premaligni” tarkoittavat, että pahanlaatuisen muutoksen riski on kasvanut. Esimerkkejä prekanseroottisista muutoksista ovat leukoplakia ja erytroplakia.

Tupakoitsijoilla riski saada suusyöpä on suurempi kuin ei tupakoitsijoilla. Tupakoinnin tiheys ja määrä ovat suoraan verrannollisia riskiin. Suurin riski on niilä tupakoitsijoilla, jotka säännöllisesti käyttävät alkoholia. Vastustuskykyä heikentävät mm. korkea ikä, eräät yleissairaudet ja suun limakalvosairaudet sekä lääkkeet, jotka aiheuttavat suun kuivumista. Huonosti istuvat proteesit, suun sieni-infektio ja hampaan tai paikan reunan aiheuttama krooninen haavauma voivat hoitamattomina myös heikentää limakalvon vastustuskykyä. Anamnestiset tiedot ovat tärkeitä niin diagnoosin, hoidon toteutuksen kuin jatkohoidonkin kannalta.

Suusövän tavallisimmat oireet ja löydökset ovat:

- Haavauma, joka ei johdu ärsytyksestä tai joka ei ärsytyksen poiston jälkeen parane.

- Proteesin (äkillinen) sopimattomuus.

- Ärsykkeen aiheuttama syljen erityksen lisääntyminen.

- Kyhmy kaulalla tai leuan alla.

- Puheen muutokset kielen liikuttelun vaikeutuessa.

Suusyövän esiasteita

Leukoplakia

Leukoplakia on puhtaasti kliininen käsite ja tarkoittaa valkoista läiskää, jota ei voida raaputtaa pois ja jolle ei löydetä mitään muuta kliinistä diagnoosia. Käytännön kannalata on kuitenkin viisainta pitää muutoksia leukoplakioina, kunnes toisin todistetaan. Leukoplakiaa esiintyy eri tutkimusten perusteella noin 3,5-5 prosenttia väestöstä. Leukoplakia on 5-6 kertaa yleisempi miehilla kuin naisilla. Leukoplakioista osa on syövän esiasteita, joten näiden löydösten tunnistaminen ja seuraaminen koepalan avulla on välttämätöntä. On arvioitu että joka kymmenes kielen ja joka neljäs suupohjan leukoplakioista muuttuu pahanlaatuiseksi. Pahanlaatuinen muutos on yleisin leukoplakioissa, joissa vaaleat läiskät vuorottelevat punoittavien alueiden kanssa. Yleensä leukoplakiaan liittyy sekundaarinen sieni-infektio. Lähete hammaslääkärille ja pyyntö vastauslähetteestä.

Suussa esiintyy myös valkoisia läiskiä tai plakkia, joihin löytyy paikallinen syy, esim. proteesin hankautuman aiheuttamat muutokset, posken puraisun aiheuttamat leesiot, lasinpuhaltajan leesio, eikä niistä pitäisi käyttää lainkaan termiä leukoplakia.

Erytroplakia

Erytroplakia on kliininen käsite ja tarkoittaa limakalvon punaista läiskää, jonka etiologiaa ei tunneta. Erytroplakia on harvinainen. Eräiden tutkimusten mukaan sitä esiintyy vain 0,1 prosentilla väestöstä. Sukupuolten välillä ei ole eroja esiintyvyydessä. Erytroplakiset muutokset muuttuvat leukoplakiaa yleisemmin syövän esiasteiksi tai syöväksi. Erytroplakia esiintyy tavallisemmin pehmeässä suulaessa tai suun pohjassa. Sen pinta on joko muun limakalvon tasossa tai hieman painunut. Lähete hammaslääkärille ja pyyntö vastauslähetteestä.

Suusyöpä

Euroopan maissa noin 2-3 % kaikista pahanlaatuisista kasvaimista esiintyy suuontelossa. “Suusyöpä” nimikkeen alle luetaan usein kuuluvaksi huulisyöpä, mutta ei nielun alueen syöpiä.

Useimmat näistä pahanlaatuisista kasvaimista ovat suun limakalvon levyepiteelisyöpiä. Muita ovat malignit melanoomat, pahanlaatuiset sylkirauhaskasvaimet, lymforetikulaariset taudit, pehmyt- ja kovakudossarkoomat ja muualla sijaitsevien tuumoreiden etäispesäkkeet. Itse asiassa melkein kaikki suun pahanlaatuiset muutokset sijaitsevat pehmytkudoksissa, yleisimmät esiintymispaikat ovat kielen reunoissa, suunpohjassa ja alahuulen punarajassa ja ne voidaan löytää suuontelon huolellisen tutkimisen avulla.

Suusyöpää ovat lisäksi usein edeltäneet usean kuukauden tai jopa vuoden ajan kliinisesti nähtävissä olleet valkeahkot (leukoplakia) ja/tai punertavat (erytroplakia) muutokset, syövän esiasteet. Hammaslääkärit, erikoishammasteknikot ja koko suun terveydenhuollon henkilökunta on avainasemassa suusyövän ja sen esiasteiden havaitsemisessa. Hyvä yhteistyö ammattikuntien välillä parantaa potilaiden jatkohoitoon ohjaamista.

Mikäli potilaalla on suun alueella haavauma, joka ei parane ärsykkeen poiston jälkeen 1-2 viikossa, tai ei ole mekaanisen ärsykkeen aiheuttama on löydöksen varmistamiseksi potilas lähetettävä hammaslääkärille tai keskussairaalan suusairauksien hoitoyksikköön jatkotoimenpiteitä varten. Konsultaatio on usein tarpeen jatkohoidosta sovittaessa. Kirjallinen lähete asianmukaisine merkintöineen on tarpeen. Pyydä myös vastauslähete hoitotoimenpiteistä. Suusyövän varhaistoteamisella parannetaan hoidon ennustettavuutta. Varhaisessa vaiheessa todetuista muutoksista arviolta 75 prosenttia on parannettavissa.

Verrukoottinen karsinooma

Termi verrukoottinen karsinooma tarkoittaa tiettyä levyepiteelisyövän muotoa, jolla on luonteenomaisia kliinisiä ja histologisia piirteitä. Verrukoottisia karsinoomia voidaan kuvata kliinisesti papillaarisiksi, syylämäisiksi, sienimäisiksi tai kukkakaalimaisiksi. Verrukoottinen karsinooma voi levitä ala- tai yläleuanluun luukalvoon jopa siinä määrin, että se aiheuttaa luun tuhon.