Hammasteknikko
4 - 1995
ss.15-18 		Syventävien opintojen kirjallinen työ
VHTO 1994 Kuopio
Kati Koivuniemi ja Sari Lundberg

Kriittisiä vaiheita rangan istuvuuden kannalta

Istuva ranka on miellyttävä pitää. Sen puhtaanapito on helppoa, koska palatinaalikaari ja -kisko istuvat tiiviisti eivätkä kerää alleen epäpuhtauksia aiheuttaen kariesta ja limakalvosairauksia. Myös tukihampaille on tärkeää rangan istuvuus; jos pinteet, okklusaalituet ja palatinaalikisko sallivat hampaiden liikkumisen, voivat hampaiden kiinnityskudokset joutua liian suurelle rasitukselle, ja pahimmassa tapauksessa hammas joudutaan poistamaan.

Tutkimuksen tavoitteena oli löytää valumenetelmä. jolla saavutettaisiin mahdollisimman hyvä istuvuus rangalle, varsinkin palatinaalikaarelle. Hammaslaboratorioiden käyttämillä perinteisillä valutavoilla saavutetaan hyvä istuvuus, mutta ei välttämättä parasta mahdollista.

Testattaviksi vaiheiksi valittiin valusuunnat (alta-, päältä- ja takaavalu), valukanavien lukumäärä, metallin määrä, mallin lämpötila duplikoitaessa sekä silikoni duplikointiaineena.

MRangan istuvuutta päätettiin tutkia valmistamalla aluksi 21 rankaa, joissa selvitettiin valukanavien määrän ja valusuuntien vaikutusta istuvuuteen. Näistä parhaan istuvuuden saavuttanutta menetelmää käyttäen valmistettiin vielä yhdeksän (9) rankaa, joissa tutkittiin metallin määrän, duplikoitavan mallin lämpötilan ja duplikointimenetelmän vaikutusta istuvuuteen. Näitä yhdeksää rankaa verrattiin tulokseen, joka todettiin parhaaksi tutkittaessa valukanavien määrää ja valusuuntia.

Kutakin tutkittavaa menetelmää kohden valmistettiin kolme (3) rankaa. Tutkittavia rankoja oli yhteensä 30 kappaletta. Mallina käytettin laakerinylonista valmistettua pelkistettyä yläleuan mallia.

Ennen duplikointia malli lämmitettiin vedessä 350C:ksi, minkä jälkeen 500C:inen geeli (Geloform, Degussa) valutettiin duplikointikyvettiin. Mallin lämpötilan vaikutusta rangan istuvuuteen tutkittiin lämmittämällä laakerinylonmalli samanlämpöiseksi geelin kanssa eli 500C:ksi. Kyvettiä jäähdytettiin pöydällä huoneenlämmössä 30 minuuttia ja sen jälkeen 45 minuuttia viileässä vedessä. Käytetty geeli oli uutta. Geelikone ei pitänyt lämpötilaa vakiona toivotussa 500C:ssa, vaan vaihteli 48-520 C:n välillä. Silikonia (Wirosil, Bego) käytettäessä mallia ei lämmitetty. Silikonin osa-aineet sekoitettiin 1:1 ja annettiin kovettua 40 minuuttia. Ennen valumassan valua suihkutettiin pintajännitteenpoistoainetta (Aurofilm, Bego) silikonin pinnalle.

Valumassa (Biosint-Supra, Degussa) ja 100 % laajennusneste (Biosil E, Degussa) sekoitettiin vacuumissa w/p-suhteessa 30ml/200g 60 sekunnin ajan. Malli kovettui huoneenIämmössä 30 minuuttia.

Mallia kuivatettiin karkaisu-uunissa 2200 C:ssa 40 minuuttia, minkä jälkeen malli kastettiin karkaisunesteeseen (Durol, Bego) 10 sekunnin ajan ja laitettiin vielä viideksi minuutiksi uuniin. Silikonilla duplikoidut mallit kuivattiin 2500 C: ssa 40 minuutin ajan, minkä jälkeen suihkutettiin karkaisunesteellä (Durofluid, Bego).

Malliin vahattiin palatinaalikaari ja -kisko, pinteet (dd 16,26), okklusaalituet (dd 16,26) sekä fakiaalikynsi (d.21-d.22). Palatinaalikaareen kaytettiin 0,3mm sileää (S-U-Flexiwachs, Schuler-Dental-Um) ja 0,5mm juovikasta (S-U-Flexiwachs. Schuler-Dental-Um) vahalevyä. Kaaren leveys oli 10mm. Palatinaalikiskoksi lämmitettiin 2,0mm x4,5mm vahatanko (Wachsprofilstäbe, Bego), joka paineltiin hammaskaarelle. Valukanavina käytettiin ø4,0mm vahalankaa (Dentaurum) sekä 2,0mmx6.5mm vahatankoa (Wachsprofilstäbe, Bego).

Ennen muffin laittoa ei käytetty pintajännitteenpoistoainetta eikä petausmassaa. Muffimassa ja 100% vesi sekoitettiin käsin w/p-suhteessa 60ml/400g. Muffin annettiin kovettua huoneenlämmössä 30 minuuttia. Heti muffin kovetuttua työ siirrettiin uuniin. Tyon lämmitykseen käytettiin valumassan valmistajan suositteIemaa ohjelmaa (kuva 1.). Lämmitykseen käytettiin aina samaa uunia ja kerrallaan uunissa oli kolme (3) työtä.

Valumetallit olivat saman valmistajan “unknown”, Biosil f ja Biosil h (Degussa). Työt valettiin Fornax 35 EM:lla (Bego). Teho oli kaikissa valuissa 6,5. Valut jäähdytettiin huoneenlämmössä. Työt hiekkapuhallettiin 250 m m hiekalla (Korox, Bego). Rangat porattiin kauttaaltaan kevyesti.

Rangan istuvuus tutkittiin rangan ja mallin väliin mahtuvan tarkkuusjäljennösaineen (Lastic 90 fine, Kettebach, Dental) paksuuden perusteella. Mallilta valittiin seitsemän (7) mittauspistettä: palatinaalikaari suulaen keskeltä (A), okklusaalituki d.16 (B1), okklusaalituki d.26 (B2), pinne d.16 (C1), pinne d.26 (C2), palatinaalikisko d.21:n kohdalta (D) ja fakiaalikynsi d.21-d.22 (E). Jäljennösainetta pantiin mittauspisteisiin, ranka asetettiin mallille ja painettiin 30 sekunnin ajan okklusaalituista ja fakiaalikynnestä.

Jäljennösaineen paksuus mitattiin mikrometrillä, jonka tarkkuus on 0,005 mm.

Valukanavien määrää ja valusuuntaa tutkittaessa parhaaksi menetelmäksi osoittautui altavalu kahdella kanavalla. Tätä menetelmää kayttäen päätettiin tutkia, miten valumetallin määrä, mallin lampötila duplikoitaessa ja silikoni duplikointiaineena vaikuttavat rangan istuvuuteen.

Metallin määrä vähennettiin 32 g:sta 24 g:aan, jolloin valunapin antama syöttöpaine pieneni. Rangan istuvuus heikkeni huomattavasti kauttaaltaan; palatinaalikaari kuusinkertaisesti ja palatinaalikisko nelinkertaisesti parhaaseen tulokseen nähden.

Laakerinylonmalli lämmitettiin samanlämpöiseksi duplikointigeelin kanssa (500 C). Tulos oli lähes yhtä heikko kuin tutkittaessa metallin määrän vaikutusta istuvuuteen. Ainoastaan pinteet saavuttivat hyvän istuvuuden.

Duplikointiaine vaihdettiin geelistä silikoniin. Tulos oli selvästi heikoin sekä palatinaalikaaren että -kiskon osalta. Vain pinteiden istuvuus oli hyvä.

Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että paras istuvuus saavutettiin duplikoimalla 350 C:inen malli geelillä ja valamalla ranka altavaluna kahdella (2) kanavalla käyttäen melko suurta metallin määrää.

Tutkittaessa mallin lämpötilan vaikutusta istuvuuteen voidaan virhelähteenä pitää laakerinylonmallin erilaista lämmönjohtokykyä verrattuna kipsimalliin. Koska koulussa harjoitustöita tehtäessä saavutettiin rangalle hyvä istuvuus geelin ja mallin lämpötilojen ollessa epähuomiossa lähes samat, odotettiin, että lämmittämällä malli geelin kanssa samanlämpöiseksi (500 C) olisi saavutettu kaikkein paras tulos. Mittaukset osoittivat kuitenkin, että mallin lämmittäminen ei parantanut istuvuutta odotetulla tavalla. Tulos oli heikoimpien joukossa.

Kanavamääriä lisäämällä istuvuus ei parantunut vaan esimerkiksi palatinaalikiskoon sijoitettu kanava aiheutti kiskon istuvuuden heikkenemisen. Metallin säästäminen ei kannata; syottöpaineen pienentyessä rangan istuvuus heikkeni huomattavasti. Eri valusuuntia ja kanavamääriä testattaessa valunapin koko saattoi vaihdella hieman, joten syöttöpaineen pienetkin muutokset joudutaan huomioimaan virheenä. Käytettyjen valumetallien (“unknown”. Biosil f ja Biosil h. Degussa) vaikutusta istuvuuteen oli vaikea arvioida, koska tutkittavia menetelmiä valettiin eri metalleilla. Rangan rungon poraus ja sovitus mallille aiheutti myös epätarkkuutta tuloksiin, vaikka kaikki ylimäärät pyrittiin poistamaan poraamalla kevyesti kovametallifreesarilla.

Yksi tutkimuksen virhelähde on käytetyn jäljennösaineen lineaarinen kutistuma (0,90 %). Koska kutistuma on kaikille tutkituille rangoille suhteessa sama, tutkimustulosten paremmuusjärjestykseen sillä ei ollut vaikutusta. Mittausvaiheen virhelähde on myös mittaustekniikka; painettiinko jokaista rankaa mallille samalla voimalla?

Vaikka tutkimus on otannaltaan pieni (kolme koerankaa tutkittavaa menetelmää kohden), tulokset ovat lähellä toisiaan noudattaen samaa linjaa. Tutkimuksessa esille tulleet virhelähteet ovat pieniä ja niiden eliminointi on vaikeaa, miltei mahdotonta, joten suoritettu tutkimus on olosuhteet ja mittaustarkkuus huomioon ottaen suuntaa antava.

Rankaproteesien valmistajien keskuudessa on keskusteltu viime aikoina paljon rankojen istuvuudesta ja toimitukseltakin on pyydetty selvitystä nimenomaan duplikointimenetelmien vaikutuksesta rangan istuvuuteen. On epäilty, ettei silikoni monista eduistaan huolimatta anna istuvuuden kannalta yhtä hyviä tuloksia kuin perinteinen geeliduplikointitekniikka. Kati Koivuniemen ja Sari Lundbergin tutkimuksessaan saamat tulokset osoittavat, että näin olisikin. Tutkimuksen julkaisemisen jälkeen on kuitenkin epäilty, niinkuin he itsekin tutkimuksessan mainitsevat, että virhelähteenä voisi olla kokeissa käytetyn laakerinylonmallin erilainen lämmönjohtokyky kipsimalliin verrattuna.

Toimituksen kommentteja edellä julkaistuun tutkimukseen

Rankaproteesien valmistajien keskuudessa on keskusteltu viime aikoina paljon rankojen istuvuudesta ja toimitukseltakin on pyydetty selvitystä nimenomaan duplikointimenetelmien vaikutuksesta rangan istuvuuteen. On epäilty, ettei silikoni monista eduistaan huolimatta anna istuvuuden kannalta yhtä hyviä tuloksia kuin perinteinen geeliduplikointitekniikka. Kati Koivuniemen ja Sari Lundbergin tutkimuksessaan saamat tulokset osoittavat, että näin olisikin. Tutkimuksen julkaisemisen jälkeen on kuitenkin epäilty, niinkuin he itsekin tutkimuksessan mainitsevat, että virhelähteenä voisi olla kokeissa käytetyn laakerinylonmallin erilainen lämmönjohtokyky kipsimalliin verrattuna.

Tänä syksynä on Kuopion Terveydenhuolto-oppilaitoksessa valmistunut Anita Härmän ja Outi Leinosen tekemä tutkimus, jossa keskityttiin vertailemaan silikoni- ja geeliduplikointimenetelmien vaikutusta rangan istuvuuteen. Tässä tutkimuksessa käytettiin normaalia työmallia vastaavaa kipsimallia. Tulokset olivat hyvin samansuuntaiset kuin nyt julkaistussa Koivuniemen ja Lundbergin tutkimuksessa ja osoittivat ettei laakerinylonmallien käyttö ollut aiheuttanut tutkimustulosten kannalta merkittävää virhettä. Härmän ja Leinosen mukaan paras istuvuus rangalle saadaan valamalla se alakautta ja käyttämällä geeliä duplikointiaineena. Erot palatinaalikiskojen istuvuudessa olivat pieniä, mutta palatinaalikaaren istuvuudessa selvästi huonoimman tuloksen saavuttivat rangat, joissa oli käytetty duplikointiaineena silikonia.